Kermainen tomaattipasta

Tämä resepti tulee sarjaamme "kun kuva ei tee oikeutta". Halusin tehdä helppoa peruspastaa, mutta kuitenkin jotain mitä en olisi tehnyt jo aikaisemmin. Niimpä päädyin tähän reseptiin kermaisesta tomaattipastasta. Resepti on helppo, sillä ainekset tähän löytyvät kaapista lähes aina. Vaikka se ei valmistuisi aivan 15 minuutissa, vaatii se naurettavan vähän itse kokkaamista. 

KERMAINEN TOMAATTIPASTA 

1 tölkki tomaattimurskaa 

1 sipuli 

Valkosipulia maun mukaan 

2dl kermaa 

Pastaa 

Valmista ensin tomaattikastike. Kuutioi sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää tomaattimurska ja hieman vettä (esim. 2dl). Jätä tomaattikastike hautumaan, mielellään vähintään puoleksi tunniksi. Tomaattikastike ei kärsi hautumisesta vaan paranee ajan myötä! 

Tomaattikastikkeen hauduttua keitä pasta. Mausta tomaattikastike suolalla, pippurilla, ripauksella sokeria. Miksi ei myös yrttimausteella tai chilillä. Lisää tomaattikastikkeen joukkoon kerma ja pasta. Sekoita. Tarjoa mozzarellan kanssa. 

Naurettavan helppoa ja hyvää! 

Välimäen Midhill

Kesän aikana eksyin useamman kerran linnanmäelle. Vaikka näin jo kahdenkympin ylittänyt ei laitteisiin menisikään, löytyy linnanmäeltä nykyään monenlaisia kiinnostavia ruokapaikkoja. Sushista välimeren makuihin, hattarasta hampurilaisiin. On ihanaa että halutessaan linnanmäeltä voi saada muutakin kuin tikkareita ja makkaraperunoita.  

Satuinkin testaamaan paikan päällä Hans Välimäen Midhill - hampurilaispaikan. Olin kuullut paikan jäljittelevän jenkkidineria ja hampurilaismenu vaikutti omaan silmään harvinaisen hyvältä! Omalle lautaselle eksyi kreikkalainen lammasburgeri, matkakumppani otti rohkeana lihatartarin. Ruoka oli hyvää, vaikka oma pihvini olikin hieman raskas ja taisi hampurilaista jäädäkkin hieman lautaselle syömättä. Näin jälkikäteen kaduttaa etten maistanut paikan pirtelöitä, sillä ne näyttivät kuolettavan hyvältä perinteisistä korkeista laseista tarjoiltuna. 

Mikäli linnanmäki ei ruokailupaikkana houkuta, Midhill löytyy myös Helsingin keskustasta! 

Työpäivän piristys

Ihana pikkusiskoni toi minulle tänään töihin kakkua, kotoisasti foliolla peitettynä ja nimilapulla varustettuna. 

Kakun sisältä löytyi mansikoita, vadelmia ja valkosuklaata. 

Gaijin

Viikonloppuna pääsin katsastamaan minulle täysin uuden Gaijin - ravintolan. Olin jo pidemmän aikaa halunnut tutustua Tomi Björckin ravintoloiden tarjontaan, muutamien ystävieni Social Boulevardia ylistäessä. Tällä kertaa eksyin kuitenkin naapuriin, sillä poikaystäväni toiveesta jätimme Social Boulevardin toiseen kertaan ja suuntasimme Gaijiniin. 

Minun on myönnettävä, että odotukset Gaijinia ja sen ruokaa kohtaan olivat kovat. Odotin erityisesti paikan kuuluisia dim sumeja ja possuruokia. Missään nimessä emme saaneet pettyä, mutta huonojakin puolia kokemuksesta löytyi. Muun muassa viereisessä pöydässä istunut vanhempi nainen ei tuntunut lainkaan arvostavan syömisen lomassa tapahtuvaa annoksien valokuvausta. Itsehän en häpeä - pitihän tämä kokemus ikuistaa. 

Ensimmäinen silmäänpistävä asia ravintolassa oli sen koko. Sisällä tunnelma oli intiimi, sillä pöydät olivat hyvin lähellä toisiaan. Ajatus ravintolan kollektiivisesta ruokailusta nauratti meitä, sillä lähes vierustovereiden sylissä istuessa illallinen tuntui hyvin "kollektiiviselta".  Päädyimme tilaamaan ravintolan 9 ruokalajin tasting-menun, sillä halusimme kokeilla hieman sitä sun tätä. 

Olin lukenut muista blogeista jo aikaisemmin, että ruoka toimitetaan pöytiin hyvin nopeasti. Tämä väite pitikin paikkansa, sillä ensimmäiset ruokalajit saapuivat pöytään lähes välittömästi tilaamisen jälkeen. Tämän hieman hämmensi, kun ruokalajeja ahdettiin yhtäkkiä pöytään monta yhtä aikaa. Onneksi illan aikana tahti hiljeni, eivätkä kaikki ruokalajit tulleet samanlaisella vauhdilla. 

Kaikenkaikkiaan ruoka ei pettänyt ja sain kokeiltua paljon sellaista, mikä oli minulle täysin uutta. Monissa ruokalajeissa tunnuttiin kuitenkin käyttävän samoja mausteita, jolloin siinä seitsemännen ruokalajin kohdalla alkoi tuntua siltä, että nämä mauthan on maistettu jo ennen. Oma mielenkiinto alkoi laskemaan, kun lähes jokainen annos maistui soijalta, miriniltä ja shisholta. Mansikkainen jälkiruoka olikin kaivattu raikas päätös ruokailulle.  

Ehdoton kohokohta olivat pehmeät, tulista majoneesia, possua ja kurkkua sisältävät sämpylät. Olisin voinut syödä jo pelkästään niitä yhdeksän ruokalajin verran. Gaijinilla on myös laaja drinkkilista, josta sain tilattua itselleni myös alkoholittoman version. 

Käynti Gaijinissa herätti kuitenkin itsessäni ajatuksen siitä, kuinka turhaa tällaisten "hienompien" ravintoloiden ujostelu on ollut. Vaikka ankanmaksamoussea ja glaseerattua ankeriasta sisältävä annos kuulostaakin todella hienolta ja eksoottiselta, katoaa se samalla tavalla suihin kuin äidin lihapullat. Seuraavalla kerralla se Social Boulevard ja maut välimeren ympäriltä! 

Viikonloppu täynnä ruokaa

Tänä viikonloppuna minua hemmoteltiin toden teolla hyvällä ruoalla. Poikaystäväni visiitin kunniaksi sain nauttia hyvinkin aasialaispainotteisesta ruoasta koko viikonlopun. Viikonlopun aikana eksyimme syömään myös minulle uuteen Gaijiniin! Siitä kirjoitan juttua myöhemmin.

Tässä muutamia kuvia viikonlopulta

Kesäinen juustokakku

Myönnetään yksi asia. Leipominen ei kuulu vahvoihin puoliini. Taidan taikinanteon, osaan mitata ainekset, vaahdottaa sokerit ja kananmunanvalkuaiset. Kuitenkin laittaessani nämä tarkkuudella ja rakkaudella sekoittamani tekeleet uuniin, jotain pahaa tapahtuu. En koskaan saa aikaiseksi rapeita patonkeja tai kuohkeita muffinsseja niinkuin ystäväni. Suklaakakkuni kuivuvat, muffinssini eivät pysy kasassa eivätkä täytekakkuni nouse.

Minut on uunikirottu. 

Joten olin vähintäänkin peloissani ja epäileväinen, kun päätin leipoa amerikkalaista juustokakkua. Olin löytänyt helpon ohjeen, jolla uskoin onnistuvani. En itseasiassa ole kovin useasti maistanut tätä uunissa paistettua juustokakkua, vaikka olenkin usein nähnyt sitä syötävän. Niin Golden Girls - sarjassa kuin Frendeissäkin on kuolattu tämän herkun perään.

Vaikka aikaansaamani kakku hyvää olikin, ei uunikirous jättänyt pettänyt minua tälläkään kertaa. Tein kaiken reseptin mukaisesti, mutta silti kakkuni ei muistuttanut lainkaan muissa blogeissa ja youtube - kanavilla näkemiäni kuvia. Kakun pinta ruskistui paljon aikaisemmin kuin ohjeessa luki ja kakun korkeus väheni jäähtyessä ainakin puolella. En saanut kakulle korkeutta, en täydellistä ulkonäköä. Mutta makua ehdottomasti sain!  Tein kakkuni Terhin keittiön ohjeella :) muokkasin ohjetta hyvin vähän. Jätin pohjasta sokerin pois ja lisäsin täytteeseen sitruunamehun sijaan raastettua sitruunan kuorta.

NEW YORK CHEESECAKE

Pohja:

1/2 pakettia Digestive-keksejä
125 g voita (sulana)

Murskaa Digestive-keksit ja sekoita keksimurskaan voi.
Taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle ja paista noin 165 asteessa kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte
3 pakettia Philadelphia tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
3 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
purkki ranskankermaa
3 tl vaniljasokeria
yhden sitruunan kuori raastettuna

Sekoita keskenään monitoimikoneessa huoneenlämpöinen tuorejuusto, sokeri ja jauhot. Lisää kananmunat, loput raaka-aineet ja lisää pohjan päälle. Vältä liikaa vatkaamista, sillä ilman vatkaaminen seokseen voi lisätä lohkeamien syntymistä täytteeseen kakun kypsyessä. Paista kakkua 165-asteisessä uunissa reilu tunti, tai kunnes kakun pinta saa väriä. Kakun reunojen tulisi saada väriä, mutta keskustan olla vielä hieman hyllyvä. Anna jäähtyä, ja siirrä jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Koristelin oman kakkuni levittämällä kakun päälle hieman vadelmahilloa. Sen jälkeen ripottelin kakun päälle mansikoita, vadelmia ja takapihalta poimittuja punaherukoita.

Taistelu uunikirousta vastaan jatkukoon!

Kielo

Tasan viikko sitten pääsin viimein katsastamaan pitkään, hyvin pitkään odottamani Kielon. Tämä pikkuriikkinen Pohjois-Karjalan kulinaarinen aarre on pienestä koostaan huolimatta laadukkaista raaka-aineista, vaihtuvista ruokalistoistaan ja kausituotteiden käytöstä kuuluisa. Jostain syystä juuri tätä Joensuun ravintolaa en ollut aikaisemmin päässyt kokeilemaan - syytin aina puuttuvaa seuraa. Nyt kuitenkin pääsin katsastamaan, oliko puhe Kielon ruoasta mistään kotoisin. Vieläpä ilosaarirockin alla!

Kielo on tosiaan kokonsa puolesta pieni ja perjantai-iltana täynnä. Sattui viereisessä pöydässä istumaan Hans Välimäkikin. Kielo on kuitenkin matalan kynnyksen paikka - henkilökunnan palvelu on uskomattoman rentoa, lämmintä ja tuttavallista.

Saimme eteemme päivällistä kolmen ruokalajin verran. Alkupalan ankka appelsiinihillokkeella, lohimousse, korvasienipiirakka, maksamousse ja paahtopaisti katosivat suihimme melko nopeasti. Tämä useita pieniä alkupaloja sisältävä alkupala oli mielestäni hauska, mutta sitä syödessä tuli vain nälkä ja himo saada lisää! Pääruoaksi söin itse kuhaa kanttarellikastikkeella, seuralaiseni sai eteensä jälleen paahtopaistia tummalla punaviinikastikkeella ja kasviksilla. Jälkiruoaksi nautimme raparperisorbettia ja baileyskakkua.

Ruoka oli todella hyvää ja kaiken maineensa arvoista. Pidän Kielossa siitä, että asiakas todella tietää mistä maksaa - raaka-aineiden laadusta voi olla varma. Mikäli haluaa verrata, ei Kielo myöskään hintatasoltaan ole muita Joensuun ravintoloita kovin paljon kalliimpi. Kielon ehdoton hyvä puoli on ravintolan vaihtuvat ruokalistat ja kausituotteiden suosiminen. En malta odottaa loppukesää ja syksyä, jolloin mielesstäni ovat tarjolla vuoden parhaimmat raaka-aineet. Sienet, omenat ja riista ovat ainakin omia lempiraaka-aineitani.

Vaikka kokemus Kielossa oli mainio ja ruoka hyvää, löysin myös kritiikin aihetta. Jokaisesta kalaruoastani löytyi ruotoja, mikä on aina pieni pettymys eikä ruotojen pyörittely suussa ole mukavaa. En myöskään käytä alkoholia, joten olin hieman pettynyt maistettuani jälkiruokasorbetissani selkeästi alkoholia. Sorbetin myönnän kyllä omaksi virheekseni - jälkiruoissa usein käytetään alkoholia ja turhan usein unohdan asiaa henkilökunnalta udella. Alkoholin makuun totuttelemattomalle kuitenkin vodka sorbetissa peitti alleen ikävästi kaikki muut maut, jolloin lasiin tuntui jäävän vain jäistä vodkahilettä.

Kaikenkaikkiaan rohkaisen kaikkia eksymään Kieloon! On mukavaa samalla reissulla saada hyvää ruokaa, tukea paikallisia yrittäjiä ja nähdä kuinka Hans Välimäki surffaa facebookissa.

Kesä!

Joensuu - ravintola Aada

Kotikaupungissani Joensuussa ravintoloita on sen verran, että ruokapaikkojen laskemiseen riittää kahden käden sormet. Näiden harvojen ravintoloiden joukkoon mahtuu niin hyviä kuin huonojakin paikkoja, niistä tavallisista Rossoista ilosaaren Kerubiin. 

Vaikka voinkin sanoa kolunneeni läpi lähes kaikki Jornsuun ravintolat (mikä ei kovin haastava tehtävä ole) en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Aada - nimisessä ravintolassa. Olin karttanut Aadaa uskoen, että tarjolla olisi vähintäänkin keskinkertaista hotellisapuskaa. Olinpas väärässä! Saimme poikaystäväni kanssa eteemme harvinaisen hyvää ruokaa ja olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Ruokakin tuli nopeasti, sillä olimme maanantai-iltana paikan ainoat asiakkaat. Yksi syrjäseudulla asumisen hyödyistä. 

Mies sai eteensä pariloitua nieriää, fenkolivoissa paistettua perunaa ja suppilovahverokastiketta. Tilasin itse ankkaa, tarjottuna ohrarisoton, palsternakkapyreen ja herukkakastikkeen kera. 

Hyvää oli! Voin hyvin lämpimästi suositella kaikille Joensuuhun eksyville :) 

Parilla

Sunnuntaina suuntasimme perheen voimin Jumbon ravintolamaailmaan lounastamaan Parilla- nimiseen ravintolaan. Olimme tehneet pöytävarauksen, joka kuitenkin osoittautui turhaksi kahden aikaan iltapäivällä. Ravintola oli lähes tyhjä, mutta palvelu paikkasi autiota tunnelmaa. 

Odotukseni olivat korkealla. Olin kuullut tuttaviltani Parillasta hyvää ja mielessäni oli kuva perinteisestä, yksinkertaisia pihvejä tarjoavasta paikasta. Enkä nää yksinkertaisessa pihvipaikassa mitään pahaa, päinvastoin. Paikan ruokalista vaikutti myös hyvältä ja useammat pöytäseurueestamme päätyivätkin tilaamaan pihvin jossain muodossa. Ruokalistalla olisi ollut pihvien lisäksi tarjolla t-bone - pihviä, ribsejä sekä erilaisia hampurilaisia lisukkeineen. 

Itse himoitsin grillattua lohta, risoton ja sienikastikkeen kanssa tarjottuna. En tällä kertaa sortunut pihviin ja muiden ruokailijoiden kommenttien mukaan tein hyvän päätöksen. Pihvit olivat hintaansa nähden erittäin pieniä, eivätkä lisukkeet herättäneet sen suurempia riemunkiljahduksia. Omaan ruokaani olin hyvin tyytyväinen, mutta luotan myös muiden kokemuksiin. 

Mikä on lopullinen tuomioni paikasta? Parilla sijoittuu mielestäni samaan kategoriaan muiden ketjuravintoloiden kanssa ja tarjoaa aivan samanlaisia makuelämyksiä - mahansa saa täyteen, mutta ruokaa tuskin muistaa jälkikäteen. 

Kuvassa grillattua lohta, sekä pippuripihvi 

Syntymäpäiväjuhlintaa

Tänään rakas pikkusiskoni täytti vuosia ja olikin pyöräyttänyt juhlansa kunniaksi itselleen suklaata ja mansikkaa sisältävän hyydykekakun. Kakku oli koristeltu mansikoiden lisäksi sokeroiduilla ruusun terälehdillä, joita emme kyllä kumpikaat uskaltaneet maistaa! Mutta ulkonäkönsä puolesta ne sopivat kakkuun mainiosti 

IKEA

Maanantaina tieni kävi ystäväni kanssa ikkunashoppailemaan ikeaan ja harvinaisen halvalle teelle ja korvapuustille

Lutkan pasta

En koskaa uskonut pitäväni tästä reseptistä. Pasta, jossa uivat anjovikset, oliivit ja kaprikset ei kuulostanut kulinaarisen mieleni mukaan kovin hyvältä. Pakko myöntää, että en ennen tätä ollut edes oikeastaan maistanut yhtäkään näistä. Kokemukseni olivat rajalliset, mutta mielipiteeni vankka - ei pasta puttanesca voi olla hyvää.

Voin kuitenkin myöntää olleeni väärässä. Oi kuinka väärässä!

Pasta puttanesca - toiselta nimeltään ilotytön pasta - on helppo, yksinkertainen pasta. Anjovikset, oliivit ja kaprikset luovat siihen kuitenkin häiritsevän hyvää suolaista makua.

PASTA ALLA PUTTANESCA
sipulia
valkosipulia
1 tlk tomaattimurskaa
3-5kpl anjoviksia (oliiviöljyssä säilöttyinä)
kourallinen mustia oliiveja
kourallinen kapriksia
persiljaa
suolaa
pippuria

Kuutioi sipuli ja pilko valkosipuli pieneksi. Kuullota näitä oliiviöljyssä, lisää anjovikset ja tomaattimurska. Pilko oliivit ja kaprikset, lisää ne kastikkeeseen. Mausta. Sekoita keskenään kastike ja keitetty spagetti. Lisää silputtua persiljaa ja pasta on valmis.

Vihdoin kesä

Valkosuklaaseen dipattu mansikka auttaa hyvin unohtamaan, millaista oli kun maa oli jäässä ja kadut lumessa.

Outoja himoja

Joskus saan outoja himoja. Monet varmasti ymmärtävät, kuinka joskus on vain aivan pakko saada jotain tiettyä. Yleensä tällaiset mielihalut koskevat kaikkea epäterveellistä ja syntistä, mutta eivät aina. Olen itse himoinnut muun muassa kirsikkatomaatteja, hapankorppuja, nakkeja, keksisuklaata, perunamuussia...

Tänään kuitenkin mieleni teki juuri sitä syntistä makeaa. Nyt ei ollut kyse mistään pienestä, ohimenevästä mielihalusta vaan vakavasta "mun on pakko saada" - tyyppisestä tilanteesta. Kiersin 6 ruokakauppaa löytääkseni kaikki ainekset näihin herkkuihin. Mikä on tämä mystinen makea herkku? Riisisuklaa! Älyttömän helppoa, älyttömän hyvää. Pakko saada.

6 ruokakaupan kiertäminen selittynee vapulla ja reseptiin tarvittavalla kookosrasvalla.

RIISISUKLAAKAKUT
100g kookosrasvaa
1,5dl tomusokeria
0,5dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2tl vaniljasokeria
7-8dl riisimuroja

Sulata kookosrasva kattilassa. Lisää siivilän läpi sokerit, sekä kaakao. Lisää riisimurot, lusikoi paperisiin muffinsivuokiin. Varo, seos on todella kuumaa! Anna hetken jäähtyä ennenkuin siirräg herkut jääkaappiin.

Nyt on pakko syödä yksi..

Ensimmäisiä

Kevään ensimmäinen pirtelö!

Jännittävä munkinpaisto

Vappu. Tuo kaikkien nuorien lempijuhla. Vappu tarkoittaa toivoa siitä, että talvi ei ehkä kestäkään ikuisesti vaan kesä saattaa joskus jopa tulla.

Alkoholipitoisten iltojen ja serpentiinintäyteisten asuntojen lisäksi vappu tarkoittaa myös herkkuja. Tippaleivistä en ole koskaan sen suuremmin innostunut, simastakaan en niin välitä. Munkit ovat kuitenkin tämän tytön mieleen ja tänä vappuna tartuinkin haasteeseen. Mitä jos munkkeja voisikin paistaa itse? Vaikka idea oli suorastaan hieman pelottava uppopaistamisen vuoksi, huomasin että on se kuitenkin toteutettavissa.

Vaikka en aiheuttanutkaan tulipaloa, saanut palovammoja ja tuotokseni ainakin muistuttivat munkkeja, on näiden herkkujen valmistaminen melko työlästä. Pullataikinan tekemiseen, kaksinkertaiseen nostattamiseen, paistamiseen ja sokeroimiseen menee aikaa ja vaivaa. Vaikka munkkien paistamisessa ja kuuman öljyn kanssa leikkimisessä on jotain jännittävän mahtavaa, en minä näitä kaunokaisia aivan joka viikonloppu jaksaisi taikoa. Urakan jälkeen olinkin niin väsynyt, etten jaksanu saattaa yhden yhtä munkkia omaan mahaani asti. Mutta ovathan ne munkit sen vaivan arvoisia! Varsinkin juuri paistettuina, vielä hieman lämpiminä, sokerilla kuorrutettuina.

Onneksi vappu on vain kerran vuodessa.

Lettumania ja syrnikit

Innostun yleensä suosituista ruokailmiöistä hieman myöhässä. Kun muut jo hehkuttavat "sitä uusinta juttua" oli se sitten halloumijuustoa tai avokadopastaa, löydän minä sen todennäköisesti vasta silloin kuin kaikkien muiden innostus on jo saanut uusia kohteita. Löysin sushin vasta muutama kuukausi sitten, enkä vieläkään ole kunnolla tutustunut cupcakeihin.

Yksi viimeisimmistä ruokailmiöistä on tuntunut olevan erilaiset "proteiinipannukakut" ja erityisesti banaanipannukakut. Ensimmäinen yritykseni osallistua tähän koko kansan lettuhehkutukseen koki pahan mahalaskun. Rahkaa, banaania ja kananmunaa sisältävä seokseni muodostui pannulla kasaksi murustunutta taikinaa. Olin jo kuittaamassa koko lettuhehkutuksen olankohautuksella, kunnes poikaystäväni sai idean kokeilla venäläisten rahkalettujen eli syrnikkien reseptiä.

Ja toimii! Letut pysyvät kasassa, ovat kevyen kuohkeita ja hieman happamiakin. Omaan mahaan ne upposivat erityisesti makean banaanin ja vaahterasiirapin kavereina. En tietenkään voi kommentoida kuin ainoastaan lettujen makua - tuotannosta on huolehtinut yksin mies. Ohje on Helsingin Sanomien sivulta sovellettu.

VENÄLÄISET RAHKALETUT SYRNIKIT

1 prk (250 g) rahkaa
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
voita tai öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset keskenään, älä vaivaa taikinaa. Anna taikinan turvota noin 15 minuuttia.

Paista pieniä lettuja voin tai öljyn kanssa! Ja ole osa proteiinilettumaniaa.

Kirpparilöytö

Nautin tavattomasti kirpputoreilla kiertelystä. Olen vuosien saatossa ostellut kaikenlaista ja suuri osa keittiöni varustuksesta on alunperi löytänyt tiensä keittiööni juuri kirpputorien pölyisiltä hyllyiltä.

Eilen maanantaisella kirpparikierroksella mukaani tarttui irtopohjainen piirakkavuoka. Tämä oli mahtava löytö, sillä olin kaipaillut tällaista vuokaa jo jonkin aikaa. Kaipuu tuli tv:ssä näkemästäni Nigellan ruokaohjelman jaksosta, jossa valmistettiin suklaakeksipohjaista "grasshopper" - piirakkaa.

Minulla onkin jo idea valmiina uuden vuoan testiajoa varten.

Yllättävä onnistuminen

Se on uskomatonta, mutta totta. Tein hyvää ruokaa. Ensiyrittämällä, pohjalla vain ajatus ruoasta jota olin sattunut syömään kerran aikaisemmin. Tänään keittiössäni koettiin siis harvinainen tapahtuma - onnistuminen ensiyrittämällä!

Mikä oli tämä mahtava resepti? Hämmensin tänään menestykseen tulista tomaattikatkarapukeittoa. Tämä keitto on todellinen sateisten päivien pelastus. Valitettavasti en osaa antaa kovin tarkkoja määriä - lisäsin hieman sitä sun tätä. Keittoa tehdessäni tunsinkin itseni melkoiseksi alkemistiksi. Lisäsin tarkasti eri osia keittoon ja maistelin aktiivisesti pohtien, mitä se kaipaisi. Lopputulos tyydytti ainakin tämän kokin :)

TULINEN TOMAATTIKATKARAPUKEITTO
1prk tomaattimurskaa
2dl ruokakermaa
1pss (180g katkarapuja
1 pieni sipuli TAI pala purjoa
3 valkosipulinkynttä
1pss valmiskatkarapukeittojauhetta
Voita tai öljyä
Suolaa, pippuria, sokeria, chilijauhetta

Kuutio pieneksi sipulit ja kuulota niitä rasvassa. Lisää joukkoon tomaattimurska, vähän vettä ja alenna lämpöä. Anna hautua noin. 30 minuuttia. Helposti voit antaa hautua pidempäänkin! Keitä vedenkeittimellä vettä, ja lisää sitä kannuun tai kulhoon noin 4dl. Lisää katkarapukeittopussi kannuun kiehuvan veden kanssa, sekoita haarukalla tai vispilällä. Tämän jälkeen alkaa maustaminen. Lisää "katkarapulientä", kermaa ja vettä, kunnes maku on mielestäsi sopiva. Ehkä haluat keitosta kermaisempaa, ehkä haluat sen maistuvan voimakkaammin katkaravulta. Lisää lopuksi katkaravut, mausta ja nauti krutonkien kanssa!

Tehkää tätä keittoa. Voin luvata, ette pety.

Makaronilaatikko sienillä ja pestolla

Myönnetään, tälle postaukselle otsikon keksiminen oli hyvin vaikeaa. Edes kirjoitettuna asiat pesto, sienet ja makaronilaatikko eivät vain kuulosta toimivalta liitolta. Yhdistelmä kuitenkin toimii ja ruokin itseäni tällä aikaansaannoksella monta viikkoa! Tämä kasvisresepti toimii mielestäni siis oivasti myös meidän opiskelijoiden arkiruoaksi.

Makaronilaatikko on mielestäni muutenkin kovin aliarvostettu ruoka. Mahdollisia yhdistelmiä olisi lukemattomia! Ehkäpä me skandinaavit voisimme tässä ottaa mallia yhdysvaltalaisten mac and cheese - resepteistä. Itse olen vuosia unelmoinut ohjeesta, jossa yhdistyvät paprikat, chili, kana ja pippurinen juusto..

Kuitenkin, tässä jonkinlainen resepti. Kiitoksia ystävälle jonka kouluruoka tähän aikaansaannokseen inspiroi!

PESTOINEN SIENIMAKARONILAATIKKO
1pss makaronia
1 rasia herkkusieniä (voit lisätä enemmänkin)
1/2 purkkia pestoa
Sipulia
Valkosipulia
1pss pakastevihanneksia
Juustoraastetta

Munamaito:
7dl maitoa
3 kananmunaa
Suolaa
Pippuria

Keitä makaronit suomatussa vedessä. Lisää pannulle kuutioitu sipuli, valkosipuli ja kuutioidut sienet. Pidä pannun lämpö matalalla ja anna kasviksien kuullottua. Sulata pakastevihannespussi (pieni) mikrossa ja sekoita isossa uunivuoassa makaronit, sienet, sipulit ja pakastekasvikset. Sekoita vuoassa näiden sekaan haluamasi verran vihreää pestoa, noin puoli purkkia. Itse huomasin, että ohjeeseen olisi voinut laittaa huomattavasti enemmänkin! Joten mahdollisesti koko purkki pestoa saattaa vuokaan eksyä.

Sekoita munamaidon ainekset. Muista maustaa munamaito ja kaada se vuokaan makaroniseoksen päälle niin, että seos juuri ja juuri peittyy. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 225 - asteisessa uunissa noin 30minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Sushia ja suklaakakkua

Kulunut viikonloppu on ollut kiireinen, mutta hyvin ruokapainotteinen ja ihana. Pitkän "opiskelijaruokaan" painottuneen ruokavalion jälkeen on ollut mahtavaa saada pientä vaihtelua. Viikonloppua ei ole tietenkään ole ilman irtokarkkia, mutta aterioihin kuului muun muassa sushia ja suklaakakkua. Eksyimme myös siskoni ja ystäväni kanssa elämysreissulle lentokentälle, missä teimme tuttavuutta Starbucksin tarjontaan.

Ystävistä ja karkkikulhoista, niistä on hyvät viikonloput tehty.

Home sweet home

Matkustin pitkästä aikaa kotikaupunkiini. Viimekerrasta olikin jo hävettävän pitkä aika, olin jo saanut muutamat läheiseni nostelemaan kulmiaan pitkälle poissaololleni. Yleensä olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että en turhan tiukasti juurru kiinni opiskelupaikkakunnalle. Kuitenkin joululoman ja vierailuni väliin venyi kahden kuukauden tauko. Miten tässä näin kävi?

Kotivierailut ovat silti sen arvoisia ja kotona minua odottikin valmiiksi pedattu sänky ja fazerin sinistä tyynylle asetettuna. Kuin hotellissa!

Ruokakauppamatkalla tein hämmentäviä uusia löytöjä pakastealtaasta. Ben&Jerryltä on saapunut uusia makuja ja niitä sain kaupassa ihailla (kuolailla). Varsinkin tämä kyseinen Blondie Brownie herätti huomioni. Jostain syystä minulla on suuri rakkaus suolaista kinuskikastiketta kohtaan! Muitakin hyviä makuja löytyi, mutta luulen että tuon kyseisen maun katsastaminen on kohta suoranainen pakko.

Kahvittelua

Hiljaiseloa on ollut, mutta kuten kuvista saattaa nähdä minulla aina tuntuu riittävän aikaa kahvittelulle. Vaikka itse kahviin en koske, on kahvittelu itsessään mukava tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Kaakokupillisen ääressä on puitu useammatkin solmut auki.

Poptarts

Mahtava idea. Ei-niin-mahtava maku.

Jälleennäkeminen

Lauantai oli erityinen päivä. Ensimmäiseksi tietysti siksi, että siskoni saapui viettämään viikonloppua luokseni. Toiseksi, siskollani oli mukana pieni matkustaja.

Oikeastaan, ei niin pieni.

Muuttokuormasta traagisesti unohtunut Kitchen Aid nimittäin matkusti siskoni mukana junalla! Se miten kodinkone istuu nyt pöydälläni yhtenä kappaleena, on minulle pieni mysteeri. Mutta ihme kyllä, Kitchen Aid sai hieman seikkailla ja matkustaa ja saapui lopulta päämääräänsä.

Ja let me tell you. Valurautaisen kodinkoneen kantaminen käsin ei ole kovin hauskaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Risotto

Risotto on niitä harvoja ruokalajeja, joiden uskallan sanoa olevan minulla hanskassa. Se on samalla ruokalaji, jonka laittamisesta nautin joka kerta. Risottoriisin hämmentämisessä on jotain hyvin terapeuttista, minulla on siihen jopa aivan oma puukauha. Kauhan sain parhaalta ystävältäni joululahjaksi yli 2kg painavan Nigella Lawsonin kirjan mukana. Jostain syystä olen ristinyt sen risottokauhaksi. Viimeisestä risottohetkestä olikin jo pitkä aika, joten hemmottelin tänää itseäni parsakaalirisotolla. Viimeistelin komeuden vielä tilkalla kermaa. Ja paljon parmesaania!

Uusia tuttavuuksia

Lähiaikoina olen opetellut syömään yllättävän monia uusia ruokia. Minun on myönnettävä, että joskus saatan olla hyvinkin ujo kokeilemaan tiettyjä uusia makuja ja ruokia. Joidenkin ruokien kanssa ensimmäiset, mahdollisesti huonot makukokemukset saattavat viedä mielenkiintoni tiettyjä ruokia kohtaan pitkäksikin aikaa. Näistä muutamaa olen lähiaikoina opetellut syömään uudestaan. Uusien makujen kokeilussa tuntuukin olevan kyse enemmänkin ajatuksen tasosta, eikä itse mausta.

Esimerkiksi parmesaani on ruoka, jota opettelin syömään tietoisesti. Jostain syystä en ole koskaan pitänyt vahvoista juustoista. Muistan joskus lapsena vahingossa ja tietämättäni maistaneeni sinihomejuustoa, enkä sen jälkeen ole halunnut mennä lähellekkään näitä toisten arvostamia maitotuotteita. Parmesaani oli kuitenkin asia, jota halusin oppia syömään. Tunsin itseni jollain tavalla kapeakatseiseksi ja tapoihini kangistuneeksi, kun en edes kyennyt pysähtymään maistamaan itse juustoa. Mielessäni oli niin vahva ja vankka ajatus siitä, että tämän täytyy maistua pahalta. Aloin kuitenkin tietoisesti sanomaan itselleni, että tämän täytyy olla hyvää. Ajan kanssa parmesaani alkoikin maistumaan hyvältä. Se onkin saanut minut miettimään, kuinka vankkoja ihmisten ruokatottumukset tai ruoka"vihat" voivat olla. Voisiko sitä totuttaa itsensä syömään mitä tahansa? Joululomalla otin myös uuden kontaktin aikaisemmin kammoksumaani sushiin ja nyt olen varsin iloinen siitä, että pystyn nauttimaan myös siitä. 

Muuttoavuksi saapunut ystävä toi tuliaisena toisesta kaupungista löytämäänsä Milkan uutuussuklaata. En edes usko omasta kaupungistani löytyvän Milkaa, joten varta vasten minulle maistettavaksi tuotu suklaa tuntui hyvinkin juhlalliselta. Ystäväni oli aikaisemmin jo hehkuttanut tätä popcornisuklaata. Itse olin hieman skeptinen, popcornisuklaa kuullosti korvaani huonolta rocky roadin ja tavallisen suklaan rakkauslapselta. Olin onneksi kuitenkin väärässä ja ystäväni oikeassa! Milkan popcornisuklaa osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, vaikkakin sen ulkonäkö ei lupaa hyvää. Suklaa sisältää paljon popcornia, mutta ei kuitenkaan tee suklaan rakenteesta kuivaa tai mautonta. Suklaan ja popcornin lisäksi suklaa sisältää suolaista toffeeta, mikä tekeekin siitä kovin mahtavaa. Suosittelen!

Muuttolaatikoita ja mustelmia

Viime päivien aikana olen saanut lyhyen ajan sisällä enemmän mustelmia kuin koskaan. En ole suinkaan ollut osallisena minkäänlaisessa väkivaltaisessa toiminnassa - vaan muuttanut! Lukemattomien muuttolaatikoiden ja huonekalujen kantaminen ilmeisesti tekee tehtävänsä. Muuttaminen on niitä asioita joita sekä rakastaa että vihaa. Uudesta asunnosta on aina innoissaan, mutta kantaessa sänkyä monta kerrosta kierreportaita vihaa koko touhua. Juuri silloin tulee muistaneeksi kuinka kamalaa muuttaminen on. Loppujen lopuksi se on aina sen arvoista ja pikkuhiljaa uudet nurkan alkavat tuntumaan kodilta.

Muuttamisen myötä saan käytettäväkseni pitkästä aikaa oman keittiön. Aikaisemmin asuessani soluasunnossa motivaatio monimutkaisempaan ruoanlaittoon oli melkoisen matala. Vaikkakaan keittiön jakaminen toisten ihmisten kanssa ei tee hyvästä ruoanlaitosta mahdotonta, tekee se asioista vähintäänkin haastavia. Solukeittiössä kokkaamisessa toteutui strategia, jossa tilanteesta pyrki pääsemään pois mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Niimpä ruoanlaittoni solussa asuessani oli melko yksinkertaista ja omaan asuntoon muuttamisessa yksi parhaista asiosita onkin oman keittiön rauha. Samalla sain enemmän tilaa ja luokseni jälleen aikaisemmin varastossa odottaneita keittiövälineitä. Kuinka mahtavaa olikaan kaivaa muuttolaatikoista esimerkiksi wokkipannu! Ainahan kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa. Asuessani solukämpässä niin suuresti rakastamani Kitchen Aid asusti vanhempieni luona. Sisustustyynyjen, vessanmattojen ja huonekasvien matkustaessa uuteen asuntoon 13kg painava valurautainen kodinkone unohtui muuttokuormasta. Epäilen tämän olevan taktinen veto äidiltäni..

Onneksi en joutunut muuttamaan yksin, vaan avuksi tarjoutui kaukana toisella paikkakunnalla asuva ystävä. Kantamisen, purkamisen ja siivoamisen lisäksi saimme aikaiseksi esimerkiksi aivan mahtavia sämpylöitä! Tai oikeastaan minä en saanut aikaiseksi, vaan ystävä. Minun osallistumiseni tähän leipomiseen tarkoitti oikeastaan sitä, että nostin ainekset pöydälle. Mahtavia ne olivat silti!