Kielo on tosiaan kokonsa puolesta pieni ja perjantai-iltana täynnä. Sattui viereisessä pöydässä istumaan Hans Välimäkikin. Kielo on kuitenkin matalan kynnyksen paikka - henkilökunnan palvelu on uskomattoman rentoa, lämmintä ja tuttavallista.
Saimme eteemme päivällistä kolmen ruokalajin verran. Alkupalan ankka appelsiinihillokkeella, lohimousse, korvasienipiirakka, maksamousse ja paahtopaisti katosivat suihimme melko nopeasti. Tämä useita pieniä alkupaloja sisältävä alkupala oli mielestäni hauska, mutta sitä syödessä tuli vain nälkä ja himo saada lisää! Pääruoaksi söin itse kuhaa kanttarellikastikkeella, seuralaiseni sai eteensä jälleen paahtopaistia tummalla punaviinikastikkeella ja kasviksilla. Jälkiruoaksi nautimme raparperisorbettia ja baileyskakkua.
Ruoka oli todella hyvää ja kaiken maineensa arvoista. Pidän Kielossa siitä, että asiakas todella tietää mistä maksaa - raaka-aineiden laadusta voi olla varma. Mikäli haluaa verrata, ei Kielo myöskään hintatasoltaan ole muita Joensuun ravintoloita kovin paljon kalliimpi. Kielon ehdoton hyvä puoli on ravintolan vaihtuvat ruokalistat ja kausituotteiden suosiminen. En malta odottaa loppukesää ja syksyä, jolloin mielesstäni ovat tarjolla vuoden parhaimmat raaka-aineet. Sienet, omenat ja riista ovat ainakin omia lempiraaka-aineitani.
Vaikka kokemus Kielossa oli mainio ja ruoka hyvää, löysin myös kritiikin aihetta. Jokaisesta kalaruoastani löytyi ruotoja, mikä on aina pieni pettymys eikä ruotojen pyörittely suussa ole mukavaa. En myöskään käytä alkoholia, joten olin hieman pettynyt maistettuani jälkiruokasorbetissani selkeästi alkoholia. Sorbetin myönnän kyllä omaksi virheekseni - jälkiruoissa usein käytetään alkoholia ja turhan usein unohdan asiaa henkilökunnalta udella. Alkoholin makuun totuttelemattomalle kuitenkin vodka sorbetissa peitti alleen ikävästi kaikki muut maut, jolloin lasiin tuntui jäävän vain jäistä vodkahilettä.
Kaikenkaikkiaan rohkaisen kaikkia eksymään Kieloon! On mukavaa samalla reissulla saada hyvää ruokaa, tukea paikallisia yrittäjiä ja nähdä kuinka Hans Välimäki surffaa facebookissa.
