Poptarts

Mahtava idea. Ei-niin-mahtava maku.

Jälleennäkeminen

Lauantai oli erityinen päivä. Ensimmäiseksi tietysti siksi, että siskoni saapui viettämään viikonloppua luokseni. Toiseksi, siskollani oli mukana pieni matkustaja.

Oikeastaan, ei niin pieni.

Muuttokuormasta traagisesti unohtunut Kitchen Aid nimittäin matkusti siskoni mukana junalla! Se miten kodinkone istuu nyt pöydälläni yhtenä kappaleena, on minulle pieni mysteeri. Mutta ihme kyllä, Kitchen Aid sai hieman seikkailla ja matkustaa ja saapui lopulta päämääräänsä.

Ja let me tell you. Valurautaisen kodinkoneen kantaminen käsin ei ole kovin hauskaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Risotto

Risotto on niitä harvoja ruokalajeja, joiden uskallan sanoa olevan minulla hanskassa. Se on samalla ruokalaji, jonka laittamisesta nautin joka kerta. Risottoriisin hämmentämisessä on jotain hyvin terapeuttista, minulla on siihen jopa aivan oma puukauha. Kauhan sain parhaalta ystävältäni joululahjaksi yli 2kg painavan Nigella Lawsonin kirjan mukana. Jostain syystä olen ristinyt sen risottokauhaksi. Viimeisestä risottohetkestä olikin jo pitkä aika, joten hemmottelin tänää itseäni parsakaalirisotolla. Viimeistelin komeuden vielä tilkalla kermaa. Ja paljon parmesaania!

Uusia tuttavuuksia

Lähiaikoina olen opetellut syömään yllättävän monia uusia ruokia. Minun on myönnettävä, että joskus saatan olla hyvinkin ujo kokeilemaan tiettyjä uusia makuja ja ruokia. Joidenkin ruokien kanssa ensimmäiset, mahdollisesti huonot makukokemukset saattavat viedä mielenkiintoni tiettyjä ruokia kohtaan pitkäksikin aikaa. Näistä muutamaa olen lähiaikoina opetellut syömään uudestaan. Uusien makujen kokeilussa tuntuukin olevan kyse enemmänkin ajatuksen tasosta, eikä itse mausta.

Esimerkiksi parmesaani on ruoka, jota opettelin syömään tietoisesti. Jostain syystä en ole koskaan pitänyt vahvoista juustoista. Muistan joskus lapsena vahingossa ja tietämättäni maistaneeni sinihomejuustoa, enkä sen jälkeen ole halunnut mennä lähellekkään näitä toisten arvostamia maitotuotteita. Parmesaani oli kuitenkin asia, jota halusin oppia syömään. Tunsin itseni jollain tavalla kapeakatseiseksi ja tapoihini kangistuneeksi, kun en edes kyennyt pysähtymään maistamaan itse juustoa. Mielessäni oli niin vahva ja vankka ajatus siitä, että tämän täytyy maistua pahalta. Aloin kuitenkin tietoisesti sanomaan itselleni, että tämän täytyy olla hyvää. Ajan kanssa parmesaani alkoikin maistumaan hyvältä. Se onkin saanut minut miettimään, kuinka vankkoja ihmisten ruokatottumukset tai ruoka"vihat" voivat olla. Voisiko sitä totuttaa itsensä syömään mitä tahansa? Joululomalla otin myös uuden kontaktin aikaisemmin kammoksumaani sushiin ja nyt olen varsin iloinen siitä, että pystyn nauttimaan myös siitä. 

Muuttoavuksi saapunut ystävä toi tuliaisena toisesta kaupungista löytämäänsä Milkan uutuussuklaata. En edes usko omasta kaupungistani löytyvän Milkaa, joten varta vasten minulle maistettavaksi tuotu suklaa tuntui hyvinkin juhlalliselta. Ystäväni oli aikaisemmin jo hehkuttanut tätä popcornisuklaata. Itse olin hieman skeptinen, popcornisuklaa kuullosti korvaani huonolta rocky roadin ja tavallisen suklaan rakkauslapselta. Olin onneksi kuitenkin väärässä ja ystäväni oikeassa! Milkan popcornisuklaa osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, vaikkakin sen ulkonäkö ei lupaa hyvää. Suklaa sisältää paljon popcornia, mutta ei kuitenkaan tee suklaan rakenteesta kuivaa tai mautonta. Suklaan ja popcornin lisäksi suklaa sisältää suolaista toffeeta, mikä tekeekin siitä kovin mahtavaa. Suosittelen!

Muuttolaatikoita ja mustelmia

Viime päivien aikana olen saanut lyhyen ajan sisällä enemmän mustelmia kuin koskaan. En ole suinkaan ollut osallisena minkäänlaisessa väkivaltaisessa toiminnassa - vaan muuttanut! Lukemattomien muuttolaatikoiden ja huonekalujen kantaminen ilmeisesti tekee tehtävänsä. Muuttaminen on niitä asioita joita sekä rakastaa että vihaa. Uudesta asunnosta on aina innoissaan, mutta kantaessa sänkyä monta kerrosta kierreportaita vihaa koko touhua. Juuri silloin tulee muistaneeksi kuinka kamalaa muuttaminen on. Loppujen lopuksi se on aina sen arvoista ja pikkuhiljaa uudet nurkan alkavat tuntumaan kodilta.

Muuttamisen myötä saan käytettäväkseni pitkästä aikaa oman keittiön. Aikaisemmin asuessani soluasunnossa motivaatio monimutkaisempaan ruoanlaittoon oli melkoisen matala. Vaikkakaan keittiön jakaminen toisten ihmisten kanssa ei tee hyvästä ruoanlaitosta mahdotonta, tekee se asioista vähintäänkin haastavia. Solukeittiössä kokkaamisessa toteutui strategia, jossa tilanteesta pyrki pääsemään pois mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Niimpä ruoanlaittoni solussa asuessani oli melko yksinkertaista ja omaan asuntoon muuttamisessa yksi parhaista asiosita onkin oman keittiön rauha. Samalla sain enemmän tilaa ja luokseni jälleen aikaisemmin varastossa odottaneita keittiövälineitä. Kuinka mahtavaa olikaan kaivaa muuttolaatikoista esimerkiksi wokkipannu! Ainahan kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa. Asuessani solukämpässä niin suuresti rakastamani Kitchen Aid asusti vanhempieni luona. Sisustustyynyjen, vessanmattojen ja huonekasvien matkustaessa uuteen asuntoon 13kg painava valurautainen kodinkone unohtui muuttokuormasta. Epäilen tämän olevan taktinen veto äidiltäni..

Onneksi en joutunut muuttamaan yksin, vaan avuksi tarjoutui kaukana toisella paikkakunnalla asuva ystävä. Kantamisen, purkamisen ja siivoamisen lisäksi saimme aikaiseksi esimerkiksi aivan mahtavia sämpylöitä! Tai oikeastaan minä en saanut aikaiseksi, vaan ystävä. Minun osallistumiseni tähän leipomiseen tarkoitti oikeastaan sitä, että nostin ainekset pöydälle. Mahtavia ne olivat silti!