Värikästä kouluruokaa

Yksityiskohtia

Blogeja lukiessa tulee helposti mietittyä, millainen ihminen näppäimistön toiselta puolelta löytyy. Siksi ajattelin listata muutaman yksityiskohdan itsestäni, jotka ovat enemmän tai vähemmän tärkeitä ja turhia.

• olen nuori parikymppinen korkeakouluopiskelija.

• olen kotoisin yhdestä niin sanotusta pääkaupunkiseudun nukkumalähiöstä.

• ensimmäinen muistoni on noin kolmen ikäisenä ja se liittyi perunaan.

• lempikasvikseni on monien kammoksuma parsakaali. voisin helposti syödä ainoastaan parsakaalia all day, everyday. enkä itsekään ymmärrä miksi. 

• mutakakku vainoaa minua. en ole koskaan saanut siitä juuri sellaista kuin haluaisin. muutenkin suhtaudun kakkuihin lievällä kauhulla.

• rakastan ruoanlaiton lisäksi matkustamista. haluaisinkin tehdä ruoka-matkan mm. Hong Kongiin, Kreikkaan, Espanjaan, Singaporeen.. 

• muiden pyytäessä ylioppilaslahjaksi koruja ja rahaa, minä pyysin Kitchen Aid - yleiskoneen. rakastan kyseistä laitetta yhä syvästi, ehkä liikaakin. 

• stressaan hieman laittaa ruokaa toisille ihmisille. 

• haluaisin oppia tekemään itse majoneesia, karjalanpiirakoita tai jäätelöä. 

• haluaisin myös tietää, kuinka leivotaan todella hyvää pullaa. 

• totuttelen vasta syömään juustoja uudelleen, sillä kammoksuin pitkään homejuustoa saatuani siitä lapsena ikäviä makuelämyksiä. 

• en juo alkoholia, mutta olen silti kiinnostunut esimerkiksi oluista. 

• pidän irtokarkeista, enkä ymmärrä avokadopastaa. so sue me. 

Se aika vuodesta

Koulun kahvilassa tarjoillaan tavattoman suloisia mini-runebergintorttuja

Ensisanat

Blogin perustaminen on kummitellut mielessäni jo pitkään. Ideoita on tietysti aina helpompaa pyöritellä omassa päässään kuin toteuttaa käytännössä. Kuitenkin nyt ajatus blogin kirjoittamisesta tuntuu mukavalta ja hauskaltakin. Aion kirjoitella elämästäni ja siitä, millainen rooli ruoalla on omassa elämässäni.

Olen oikeastaan ollut kiinnostunut ruoasta aina. Kun sanon ruoan aina olleen lähellä sydäntäni, todella tarkoitan ruoan aina olleen minulle tärkeää. Jopa ensimmäinen muistikuvani liittyy ruokaan ja ruoassa on aina ollut jotain sellaista, joka pitää minut varpaillani. Ruokaan liittyvät ne mukavimmat muistot ja ruoka ei koskaan kyllästytä minua. Rentoudun parhaiten hämmentäessäni risottoa ja innostun selaillessani jo korvanlehdille luettuja ruokakirjoja. Ruoassa ei minulle ole kyse ainoastaan syömisestä, vaan myös kaikesta siitä mikä ruokaa ympäröi. Kyse on myös kulttuureista, sen parissa työskentelevistä ihmisistä, yrityksistä, raaka-aineista ja perinteistä.

En tarkoita missään nimessä että suhtautuisin ruokaan vakavasti tai ylimielisesti. En ole niitä ihmisiä, joiden mukaan paras ruoka syödään siinä ravintolassa, jonka nimen takaa löytyy suurin määrä Michelin- tähtiä Joskus paras makunautinto löytyy pakastepitsasta, joskus taas sous vide - ankasta. Arvostan ruokaa rakkaudesta ja kiinnostusta ruokaa kohtaan on vaikeaa selittää yhdellä tai edes muutamalla lauseella.

Sitä haluankin blogissani pohtia - miksi ruoka pitää minua pikkusormensa ympärillä vuodesta toiseen?