Alkoholipitoisten iltojen ja serpentiinintäyteisten asuntojen lisäksi vappu tarkoittaa myös herkkuja. Tippaleivistä en ole koskaan sen suuremmin innostunut, simastakaan en niin välitä. Munkit ovat kuitenkin tämän tytön mieleen ja tänä vappuna tartuinkin haasteeseen. Mitä jos munkkeja voisikin paistaa itse? Vaikka idea oli suorastaan hieman pelottava uppopaistamisen vuoksi, huomasin että on se kuitenkin toteutettavissa.
Vaikka en aiheuttanutkaan tulipaloa, saanut palovammoja ja tuotokseni ainakin muistuttivat munkkeja, on näiden herkkujen valmistaminen melko työlästä. Pullataikinan tekemiseen, kaksinkertaiseen nostattamiseen, paistamiseen ja sokeroimiseen menee aikaa ja vaivaa. Vaikka munkkien paistamisessa ja kuuman öljyn kanssa leikkimisessä on jotain jännittävän mahtavaa, en minä näitä kaunokaisia aivan joka viikonloppu jaksaisi taikoa. Urakan jälkeen olinkin niin väsynyt, etten jaksanu saattaa yhden yhtä munkkia omaan mahaani asti. Mutta ovathan ne munkit sen vaivan arvoisia! Varsinkin juuri paistettuina, vielä hieman lämpiminä, sokerilla kuorrutettuina.
Onneksi vappu on vain kerran vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti